Kapula vaihtuu

Aivan uskomattoman hienoa on tavata osaavia ja ennen kaikkea innostuneita, samoista arvoista ja teemoista syttyviä ihmisiä. 

Puhutaan niistä ihmisistä, jotka muiden lannistuessa, väsyessä tai leipääntyessä käyttävät kannustavan puheenvuoron ja johtavat joukkoa. 
Mikä heidän positiivisen asenteensa salaisuus on? 
Onko heillä jokin onnen ja yltiöpositiivisuuden geeni? 
(Tapio Aaltonen ja Heikki Pajunen, 2011)

Tältä on tuntunut tällä KOULU-coachingin alkumatkalla ja vaikka alussa pakkaamiseen ja itse matkan valmisteluun menee usein paljon aikaa niin onneksi Aalto yliopiston Mind -tutkimusryhmä oli mukanamme tuomassa jo alkumatkaan lisää kokeilukulttuurin tuulia ja pääsimme hyvin pian kokeilemaan, kokemaan, katsomaan, kuulemaan ja kysymään.

Kahden vuoden aikana onkin tapahtunut paljon ja aivan viimeisen talven aikana on startattu KOULU-coaching ohjelmamme kaksipäiväiset valmennukset. Niissä on ollut mukana jo 55 henkilöä. Kaikkien matkan varrella kohdattujen henkilöiden kanssa on käyty mielenkiintoisia keskusteluja ja coaching sessioita. Paljon on metsästetty vahvuuksia, edesautettu oivalluksia, tuotu tietoisuuteen ja keskusteluun tärkeitä aiheita, tarkasteltu onnistumisia, kuunneltu itseämme ja opittu toisiltamme.

Päämärä on edelleen lasten ja nuorten kasvaminen ja oppiminen kannustavassa ja vuorovaikutteisessa koulukulttuurissa ja tavoittelememme kannustavaa, vuorovaikutteista ja vahvuuksiin sekä potentiaaleihin nojaavaa toimintakulttuuria.

Tämä opas siirtyy nyt sivuun pääreitiltä ja kapulaa vaihdetaan KOULU-coaching ohjelman kehittämisessä ja toteuttamisessa. 
Jatkossa tiimin muodostavat jo aiemimnkin mukana olleet Anne Kärpänen, Anuliisa Lahtinen ja Reija Laine. 
Näissä coacheissa on sekä business- että lifecoachingin kuin työnohjauksenkin osaamista. 

Hyvää matkaa, vahvuuksien kautta! 

Kannustaen,
Terhi Nissinen

Miten kaikki liittyy yhteen?

”Oppilaat digimaailmassa kuin kalat vedessä, opettajien taidot jääneet jälkeen.”

KUUMA TVT -hankkeen Facebook sivulle jaettiin linkki lainauksissa olevasta aiheesta, joka varmasti mietityttää monia. Tässä muutama matkaoppaan yksinkertaistettu ajatus aiheesta. Ajatukset soljuvat paljon siihen, miten esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikka, koulujen muutos, pedagoginen johtaminen ja coaching liittyvät yhteen.

Digitaalisuus ja opetusmenetelmien tarkoituksenmukainen monipuolistaminen muuttaa koulujen ja opetushenkilöstön toimintakulttuuria. Moni muukin asia kouluissa on muutoksessa mutta digitaalisuus haastaa opettajia erityisen näkyvästi.

Jouni Välijärvi korostaa 16.3.2014 Ylen haastattelussa, että vuorovaikutus oppilaisiin on säilytettävä. Oppimisessa kohtaaminen on tärkeää vaikka kohdata voikin sekä livenä että etänä. 

Kuntien taloustilanne voi olla tasapuolisen opettajien täydennyskoulutuksen yksi haaste ja siksi perinteistä kouluttautumaan lähtemistä sietää harkita myös vaikuttavuuden kannalta. Täydennyskoulutusta voidaan toteuttaa erilaisin ja uusin tavoin, kuten KUUMA TVT hankkeessa kehitetyillä Lähikoulutus tai Kotisohva -konsepteilla.

Lähikoulutusmallissa kaupungin tai kunnan omista opettajista on nostettu joukko pedagogisia TVT –agentteja, jotka rantautuvat kulloinkin koulutus pyytäneisiin kouluihin opastamaan ja ohjaamaan opettajia uuden teknologian käytössä ja uusien pedagogisten mallin kokeilussa. Mukana on koko työyhteisö, myös oppilaat. Lähikoulutusmallissa ei edistetä pelkästään opettajien TVT-taitoja vaan myös koko työyhteisön vuorovaikutusta ja toisilta oppimista. Tätä tukemaan kun vielä valjastetaan oman koulun oppilasagentit, jotka vinkkaavat ja opastavat oman yhteisönsä aikuisia tieto- ja vuorovaikutustekniikkaan liittyvissä asioissa, niin yhteisössä toivottavasti huomataan koko työyhteisön yhteisen oppimisprosessin monia uusia arvoja.

Huomionarvoista on, että lähikoulutusmallissa kouluille ei synny sijaiskuluja kouluttautumisen poissaoloista. Pedagogiset agentit tekevät työtään koulupäivien aikana, ottaen palkatonta virkavapaata omasta tehtävästään. Tällä hetkellä näiden agenttien koulutuspalkkiot on kyetty korvaamaan KUUMA-kuntien yhteisestä Osaava-hankkeesta ja parhaillaan näihin kymmeneen kuntaan luodaan paikallisia toimintatapoja ja rakenteita siihen, miten tätä mallia voidaan ja halutaan jatkaa hankeajan (vuoden 2015) jälkeen. 

Oma ajatuspolkunsa on myös se, mitä nämä pedagogiset agentit saavat tällaisesta työstä omaan opettajuuteensa, miten se motivoi heitä ammatillisesti ja miten ne vaikutukset kiertyvät myös työnantajan tavoitteisiin.

Olen lähikoulutusmallin kehittämismatkalla kuullut kielteisiäkin kommentteja, kuten ”Ihan sama, mitä te sanotte, minä teen niin kuin ennenkin.”  ”Ei tästä hyötyä ole, kun ei meillä ne koneet toimi.” ”Lisää stressiä, kun jää osa kirjasta tekemättä, tulee tosi kiire tämän projektin jälkeen.” Usein kuitenkin nämä kommentit ovat yllättäneet aivan huimilla henkilökohtaisilla oppimisprosesseilla ja ennen kaikkea asenteen muutoksella.

Paljon on kuulunut aidosti iloisia ja omasta oppimisesta hämmästyneitäkin palautteita.

·     ” Mielenkiintoni tvt:n käyttöön opetuksessa lisääntyi hurjasti. Olen varma, että hyödyin koulutuksesta ja pystyn hyödyntämään sitä.”

·      ” Myös asenteeni muuttuivat teknologiaa kohtaan. Hankin itselleni ikioman laitteen.” 

        ” Kiinnostuin ja innostuin. Hienoa saada tukea koululle. Muuten ei ehkä oisi tulut tehtyä. Opin paljon ja innostuin lisää itsekin. Kiitos!”

    ”Opettajatiimimme oli innostunut ja tehokas. Opimme ja opetimme toisillemme, jaoimme tietoa ja ideoita.  Oppilasryhmän kanssa työskentely oli yhteishenkeä kohottavaa ja innostunutta. Oppilaat suunnittelivat, keskustelivat, väittelivät ja ratkaisivat yhdessä ongelmia. Yhdessä nautimme valmiista tuotoksesta ja olimme ylpeitä itsestämme! Oma taitoni ja rohkeuteni käyttää tieto-ja viestintätekniikkaa oppimisen välineenä on kasvanut!”

Lähikoulutusmallissa on vielä parasteltavaa mutta aivan hurjasti potentiaalia! Toivottavasti monet sivistysjohtajat ja opetuspäälliköt perehtyvät lähikoulutusmallin vaikuttavuuteen ja harkitsevat täydennyskoulutuksen uudistamista omalla toimialueellaan.

Opettajien täydennyskoulutukseen erityisesti tieto- ja viestintätekniikassa kaivataan systemaattista otetta. Koulutussuunnitelma on tässä suurena apuna rehtoreille. Se auttaa paitsi seuraamaan yksittäisen opettajan ammatillista osaamista sekä kehittymistä ja tekee samalla näkyväksi koko työyhteisön vahvuuksia ja kehittämisen tarpeita. KUUMA-kunnissa suunniteltiin Osaava-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa opetushenkilöstön koulutussuunnitelma sekä henkilökohtainen kehittymisohjelma, joiden kautta myös kannustetaan oman osaamisen kehittämiseen.

Olen kuullut monissa eri keskusteluissa näkemyksiä siitä, että jokainen opettaja on velvollinen huolehtimaan oman osaamisensa kehittämisestä, totta. 

Olen kuullut myös näkemyksiä, että työnantaja on velvollinen järjestämään tähän mahdollisuuksia, totta. 

Entäpä jos opettajaa ei yksinkertaisesti kiinnosta tai koulutus ei vastaa omia ammatillisia intressejä? Miten rehtori silloin kannustaa, motivoi vaiko pakottaa oppimaan uutta? Puhutaan pedagogisesta johtamisesta, myös muutosjohtamisesta.

Miten siis innostaa rehtorit ja opettajat? KOULU-coaching ohjelman avulla  nostetaan esiin opetushenkilöstön vahvuudet. Ohjelman avulla rehtoreita, opettajia ja kokonaisia työyhteisöjä luotsataan tunnistamaan oman yhteisön potentiaali ja luodaan tilanteita, joissa vahvistetaan kokemuksia työnhallinnasta myös muuttuvassa maailmassa ja uusilla työvälineillä. Pikalainoja ei ratkaisuksi ole, mutta jos onnistutaan herättämään uteliaisuus, niin luvassa on sitäkin enemmän asioiden tietoista työstämistä, monia hyödyllisiä työkaluja ja vertaisverkostoa. Tällainen voimavara kannattaa hyödyntää juuri nyt esimerkiksi Ops -työssä.

Jälleen kerran on tutkimuksin todistettu, että tuottavuus paranee, kun työntekijät pääsevät itse kokeilemalla kehittämään toimintatapoja. Tampereella hammashoitoa on kehitetty osallistamalla työntekijät. Samaa mallia on kokeiltu myös kotihoidossa ja rakennusvalvonnassa. Miksi sama ei toimisi opetustoimessa ja kouluissa?

Rahalle ja rakenteille on löydyttävä erilaisia ratkaisuja ja siksi juuri asenne on ratkaiseva. 

Miten kohtaamme vaikeita tai epämukavuusalueemme asioita ja käännämme ne yhteiseksi voitoksi. 

Tässä muutamia mietteitä, mielipiteet ovat omiani :)

Terhi Nissinen

Uusia coacheja matkalla

Tänään matkareittimme kulki taasen Järvenpäätalon kautta ja siellä oli koolla idearikas, innostava ja ammattitaitoinen ryhmä rehtoreita ja päiväkodin johtajia KUUMA-kunnista.

Tänään vuorossa oli hyvin pitkälti omatoimimatkan tyyppinen reissu sillä pääteemoinamme olivat tavoitteen määrittely ja sen konkretisointi, coaching prosessin GROW -malli sekä edistymisen ja vastuullisuuden hallinta. Teeman mukaan matkalle osallistuneet vastuutettiin vahvasti päämäärän saavuttamiseksi.

Aluksi teimme pienen katsauksen erilaisiin coachaavan esimiehen aatoksiin ja siihen, mitä ensimmäisen päivän annista oli kenties jo siirtynyt toimintaan. 
"Huikeita idiksiä" oli jo vaikka kuinka ja odotan todella mielenkiinnolla kuulevani niistä myöhemmin.
Mitä mm. Järvenpään Anttilan koulussa onkaan menossa ja miten siellä tehdään yhteistä tulevaisuutta?

Osallistujat saivat myös leikkiä, leegoilla tietenkin. GROW -mallin harjoittelu legopinoja kooten kuin myös coachaava lähestyminen erilaisissa rooleissa laittoi osallistujat todella työstämään omia tavoitteita ja niiden saavuttamisen keinoja.

Iltapäivän puolella tämä matkaopas oli jo niin otettu ryhmän työskentelystä, että hyvin harkiten tiedusteli vireystilaa ja jaksamista vielä yhden uuden toimintamallin harjoitteluksi. Sisukkuutta, ei vaan, innostuneisuutta ja oman osaamisen kehittämisen halua löytyi niin paljon, että Lootuskukka -harjoitus saatii upeasti alulle ja toivottavasti hyödynnettäväksi myös monissa työyhteisöissä.

Hienoin idiksin, vahventunein verkostoin ja vahvuuksia korostaen - hyvää jatkomatkaa!