Lapsilla on oikeus seikkailuihin!

Katsoin sunnuntaina erästä lastenohjelmaa, missä todettiin: 

”Seikkailu odottaa, mene vaan!”

-          Mutta miten pääsen sinne, seikkailuun?

Nyt on palautettava lapsille oppimisen ilo.

Siitä koulussa ja oppimisessa on kysymys – ilosta oppia, ilosta onnistua ja oivaltaa uutta.

Vaikka kaikki eivät voikaan olla mestareita esimerkiksi matematiikassa ja kielissä, niin kaikki voivat olla mahdollisimman hyviä. Ahkeruus on vähintään yhtä tärkeää kuin lahjakkuus. Lisäksi kaikilla ihmisillä on jokin taito, jossa juuri hän on parhaimmillaan. Ei verrattuna muihin vaan omana itsenään. Miten me saamme nämä henkilökohtaiset kukoistukset esille? Minkälaisia kouluja ja tiloja ja minkälaista teknologiaa, pedagogiikkaa me tarvitsemme kukoistuksen ja avoimen kasvun edistämiseen?

Nuoret ovat erilaisia, mutta kaikki voivat oppia ja jokaisella on osaamista ja herkkyyttä, josta voi jalostaa jotain parempaa ja taidokkaampaa.

Oppia voi monella tavalla. Oppilaiden pitäisi paremmin pystyä vaikuttamaan siihen, kuinka he haluavat oppia.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 8/2013 Tulevaisuusvaliokunnan Uusi oppiminen -jaoston puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Lipponen

Tulevaisuusvaliokunnan julkaisussa on paljon sitä asennetta, mihin  pyrimme coachaavan koulun toiminnalla.

Toivomme, että kouluissa on rohkeutta ja luovuutta lähteä tällaiseen "seikkailuun" ja ottaa mukaan lapset sekä aikuiset!

KOULU-coaching ohjelmaa kehitettäessä Sipoon Talman koulun opettajat ottivat coachaavan otteen omien oppilaidensa opettamiseen ja ohjaamiseen. Opettajat halusivat nostaa esille vahvuudet ja lasten osaamisen. Syntyi oppilaiden järjestämät Osaamisen messut.

Matkaoppaalla on työsuhde-etuna se, että pääsee silloin tällöin mukaan tällaisiin tapahtumiin ja onneksi sain osallistua näille messuille. Esillä oli hyvin monenlaista osaamista. Esimerkiksi liikuntataitoja, leipomistaitoja, teknologian hyödyntämisen taitoja, graffiittitaidetta, rakentelutaitoa, musiikkia ja oman opiskelutekniikan esittelyä.

Jälkikäteen tehdyssä kyselyssä oppilaat kertoivat että

100 % mielestä messujen järjestäminen oli kivaa.

100 % oppilaita ei ollut koskaan ennen järjestänyt messuja.

Oppilaiden mielestä messuissa oli kivointa oman ständin valmistelu 30%.

Kivaa oli myös se, että sai itse päättää esittämänsä asian 30 %.

Jonkun toisen oppilaan esittämään osaamiseen oli kiva tutustua 20 %.

Myös oman osaamisen pohtiminen oli ollut kivaa (mikä on vahvuuteni) 20%.

100% oppilaista oli keskustellut osaamisestaan ja messujen järjestämisestä myös kotona.

Oppilaita kysyttiin myös, miten he haluaisivat jatkaa oman osaamisensa esittelyä.

11% haluaisi mennä uudelleen Osaamisen messuille.

11% on menossa koulun sisällä muihin luokkiin esittelemään osaamistaan

33% yrittää käyttää osaamistaan hyödyksi omassa oppimisessaan ja

44% aikoo yrittää tehdä omasta oppimisestaan hauskaa käyttämällä hyödyksi omaa vahvuuttaan ja osaamistaan!

”Luota mun vahvuuksiin!” – Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2013.

Lapsissa ja nuorissa on huima voimavaravarasto. Meitä aikuisia pitää rohkaista ja kenties opettaa näkemään ja tukemaan jokaisen lapsen vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Tänään Lasten oikeuksien päivänä halutaan nostaa esiin erityisesti vammaisten lasten ja nuorten oikeudet ja se tärkeä seikka, että vammainenkin tai erityistä tukea tarvitseva lapsi on ensisijaisesti lapsi.

Mikä päivä...

Coachaava koulumme on alkanut toteuttaa itseään jo eri puolilla ja muodoissa. Koulujen ja opetushenkilöstön coachauksista lähes kaikki ryhmät on saatu alkuun ja myös yhteiset valmennuspäivät ovat käynnistyneet.

Lokakuun lopulla sain kahden päivän aikana käydä mielenkiintoisia keskusteluja opettajien kanssa, jotka haluavat saada coacingista itselleen lisätyökalun omaan opettajuuteensa. Oli hienoa käydä keskusteluja siitä, mitä he toivovat saavuttavansa oppilaiden kanssa. Ryhmästä osa halusi työvälineitä myös työkavereiden tukemiseen, sparraamiseen ja luotsaamiseen. Vahvuudet ja positiivisuus jäivät näistä päivistä päällimmäisinä mieleen.

Tällä viikolla starttasi myös rehtorien ryhmä ja Wau - mikä ryhmä se onkaan! 
Keskustelu asian ytimessä -Mitä minä voin tehdä? alkoi jo esittäytymiskierroksella. Tarkastelimme omaa asennettamme johtamiseen, oppimiseen, kasvuun, kehittymiseen ja muutokseen. Tarkastelemme asenteen merkitystä myös innostamiseen ja haastavista tilanteista selviytymiseen.

Nämä rehtorit alkoivat metsästää vahvuuksia (sitä he tekevät varmaan nyt kouluissaankin!). He jakoivat yleisellä tasolla omia kokemuksiaan, osaamistaan, hyviä käytänteitä ja huomasivat jakavansa myös samoja haasteita. Kaikki laittoivat itsensä likoon täydellä teholla ja siten antoivat ryhmälle hurjasti lisää arvoa.

Opettajien valmennuspäivät olivat peräkkäin ja niiden jälkeen tuntui kuin hyvä leiri olisi loppunut. Rehtorien ensimmäisen ja toisen päivän välissä on pari viikkoa. Huomasin ajattelevani, että onneksi on vielä toinen päivä tulossa. Matkaseura on ollut niin voimauttavaa myös oppaalle.

Seuraavana päivänä sain sähköpostiini viestin, jonka otsikko oli "Mikä päivä..." 

Kiitos, tästä on innostavaa jatkaa!