Lokakuun lopulla sain kahden päivän aikana käydä mielenkiintoisia keskusteluja opettajien kanssa, jotka haluavat saada coacingista itselleen lisätyökalun omaan opettajuuteensa. Oli hienoa käydä keskusteluja siitä, mitä he toivovat saavuttavansa oppilaiden kanssa. Ryhmästä osa halusi työvälineitä myös työkavereiden tukemiseen, sparraamiseen ja luotsaamiseen. Vahvuudet ja positiivisuus jäivät näistä päivistä päällimmäisinä mieleen.
Tällä viikolla starttasi myös rehtorien ryhmä ja Wau - mikä ryhmä se onkaan!
Keskustelu asian ytimessä -Mitä minä voin tehdä? alkoi jo esittäytymiskierroksella. Tarkastelimme omaa asennettamme johtamiseen, oppimiseen, kasvuun, kehittymiseen ja muutokseen. Tarkastelemme asenteen merkitystä myös innostamiseen ja haastavista tilanteista selviytymiseen.
Nämä rehtorit alkoivat metsästää vahvuuksia (sitä he tekevät varmaan nyt kouluissaankin!). He jakoivat yleisellä tasolla omia kokemuksiaan, osaamistaan, hyviä käytänteitä ja huomasivat jakavansa myös samoja haasteita. Kaikki laittoivat itsensä likoon täydellä teholla ja siten antoivat ryhmälle hurjasti lisää arvoa.
Opettajien valmennuspäivät olivat peräkkäin ja niiden jälkeen tuntui kuin hyvä leiri olisi loppunut. Rehtorien ensimmäisen ja toisen päivän välissä on pari viikkoa. Huomasin ajattelevani, että onneksi on vielä toinen päivä tulossa. Matkaseura on ollut niin voimauttavaa myös oppaalle.
Seuraavana päivänä sain sähköpostiini viestin, jonka otsikko oli "Mikä päivä..."
Kiitos, tästä on innostavaa jatkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti