”Oppilaat digimaailmassa kuin kalat vedessä, opettajien taidot jääneet jälkeen.”
KUUMA TVT -hankkeen Facebook sivulle jaettiin linkki lainauksissa olevasta aiheesta, joka varmasti mietityttää monia. Tässä muutama matkaoppaan yksinkertaistettu ajatus aiheesta. Ajatukset soljuvat paljon siihen, miten esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikka, koulujen muutos, pedagoginen johtaminen ja coaching liittyvät yhteen.
Digitaalisuus ja opetusmenetelmien tarkoituksenmukainen monipuolistaminen
muuttaa koulujen ja opetushenkilöstön toimintakulttuuria. Moni muukin asia kouluissa on
muutoksessa mutta digitaalisuus haastaa opettajia erityisen näkyvästi.
Jouni
Välijärvi korostaa 16.3.2014 Ylen haastattelussa, että vuorovaikutus
oppilaisiin on säilytettävä. Oppimisessa
kohtaaminen on tärkeää vaikka kohdata voikin sekä livenä että etänä.
Kuntien
taloustilanne voi olla tasapuolisen opettajien täydennyskoulutuksen yksi haaste ja
siksi perinteistä kouluttautumaan lähtemistä sietää harkita myös vaikuttavuuden
kannalta. Täydennyskoulutusta voidaan toteuttaa erilaisin ja uusin tavoin,
kuten KUUMA TVT hankkeessa kehitetyillä Lähikoulutus tai Kotisohva -konsepteilla.
Lähikoulutusmallissa
kaupungin tai kunnan omista opettajista on nostettu joukko pedagogisia TVT –agentteja,
jotka rantautuvat kulloinkin koulutus pyytäneisiin kouluihin opastamaan ja
ohjaamaan opettajia uuden teknologian käytössä ja uusien pedagogisten mallin
kokeilussa. Mukana on koko työyhteisö, myös oppilaat. Lähikoulutusmallissa ei
edistetä pelkästään opettajien TVT-taitoja
vaan myös koko työyhteisön vuorovaikutusta ja toisilta oppimista. Tätä tukemaan
kun vielä valjastetaan oman koulun oppilasagentit,
jotka vinkkaavat ja opastavat oman yhteisönsä aikuisia tieto- ja vuorovaikutustekniikkaan liittyvissä
asioissa, niin yhteisössä toivottavasti huomataan koko työyhteisön yhteisen
oppimisprosessin monia uusia arvoja.
Huomionarvoista on, että lähikoulutusmallissa kouluille ei
synny sijaiskuluja kouluttautumisen poissaoloista. Pedagogiset agentit tekevät
työtään koulupäivien aikana, ottaen palkatonta virkavapaata omasta tehtävästään.
Tällä hetkellä näiden agenttien koulutuspalkkiot on kyetty korvaamaan
KUUMA-kuntien yhteisestä Osaava-hankkeesta ja parhaillaan näihin kymmeneen
kuntaan luodaan paikallisia toimintatapoja ja rakenteita siihen, miten tätä
mallia voidaan ja halutaan jatkaa hankeajan (vuoden 2015) jälkeen.
Oma ajatuspolkunsa on myös se, mitä nämä pedagogiset agentit saavat tällaisesta työstä omaan opettajuuteensa, miten se motivoi heitä ammatillisesti ja miten ne vaikutukset kiertyvät myös työnantajan tavoitteisiin.
Olen
lähikoulutusmallin kehittämismatkalla kuullut kielteisiäkin kommentteja, kuten ”Ihan
sama, mitä te sanotte, minä teen niin kuin ennenkin.” ”Ei tästä hyötyä ole, kun ei meillä ne koneet
toimi.” ”Lisää stressiä, kun jää osa kirjasta tekemättä, tulee tosi kiire tämän
projektin jälkeen.” Usein kuitenkin nämä
kommentit ovat yllättäneet aivan huimilla henkilökohtaisilla oppimisprosesseilla ja ennen kaikkea
asenteen muutoksella.
Paljon on
kuulunut aidosti iloisia ja omasta oppimisesta hämmästyneitäkin palautteita.
· ” Mielenkiintoni
tvt:n käyttöön opetuksessa lisääntyi hurjasti. Olen varma, että hyödyin
koulutuksesta ja pystyn hyödyntämään sitä.”
· ” Myös
asenteeni muuttuivat teknologiaa kohtaan. Hankin itselleni ikioman laitteen.”
” Kiinnostuin ja innostuin.
Hienoa saada tukea koululle. Muuten ei ehkä oisi tulut tehtyä. Opin paljon ja
innostuin lisää itsekin. Kiitos!”
”Opettajatiimimme oli innostunut
ja tehokas. Opimme ja opetimme toisillemme, jaoimme tietoa ja ideoita. Oppilasryhmän kanssa työskentely oli
yhteishenkeä kohottavaa ja innostunutta. Oppilaat suunnittelivat,
keskustelivat, väittelivät ja ratkaisivat yhdessä ongelmia. Yhdessä nautimme
valmiista tuotoksesta ja olimme ylpeitä itsestämme! Oma taitoni ja rohkeuteni
käyttää tieto-ja viestintätekniikkaa oppimisen välineenä on kasvanut!”
Lähikoulutusmallissa on vielä parasteltavaa mutta aivan
hurjasti potentiaalia! Toivottavasti monet sivistysjohtajat ja opetuspäälliköt
perehtyvät lähikoulutusmallin vaikuttavuuteen ja harkitsevat
täydennyskoulutuksen uudistamista omalla toimialueellaan.
Opettajien täydennyskoulutukseen erityisesti tieto- ja
viestintätekniikassa kaivataan systemaattista otetta. Koulutussuunnitelma on
tässä suurena apuna rehtoreille. Se auttaa paitsi seuraamaan yksittäisen opettajan
ammatillista osaamista sekä kehittymistä ja tekee samalla näkyväksi koko työyhteisön
vahvuuksia ja kehittämisen tarpeita. KUUMA-kunnissa suunniteltiin Osaava-hankkeen
ensimmäisessä vaiheessa opetushenkilöstön koulutussuunnitelma sekä henkilökohtainen
kehittymisohjelma, joiden kautta myös kannustetaan oman osaamisen kehittämiseen.
Olen kuullut monissa eri keskusteluissa näkemyksiä siitä,
että jokainen opettaja on velvollinen huolehtimaan oman osaamisensa
kehittämisestä, totta.
Olen kuullut myös näkemyksiä, että työnantaja on
velvollinen järjestämään tähän mahdollisuuksia, totta.
Entäpä jos opettajaa ei
yksinkertaisesti kiinnosta tai koulutus ei vastaa omia ammatillisia intressejä? Miten rehtori silloin kannustaa, motivoi vaiko pakottaa oppimaan uutta? Puhutaan pedagogisesta johtamisesta, myös muutosjohtamisesta.
Miten siis innostaa rehtorit ja opettajat? KOULU-coaching
ohjelman avulla nostetaan esiin opetushenkilöstön vahvuudet. Ohjelman
avulla rehtoreita, opettajia ja kokonaisia työyhteisöjä luotsataan tunnistamaan
oman yhteisön potentiaali ja luodaan tilanteita, joissa vahvistetaan kokemuksia
työnhallinnasta myös muuttuvassa maailmassa ja uusilla työvälineillä. Pikalainoja ei ratkaisuksi ole, mutta jos onnistutaan herättämään uteliaisuus, niin luvassa on sitäkin enemmän asioiden tietoista työstämistä, monia hyödyllisiä työkaluja ja vertaisverkostoa. Tällainen voimavara kannattaa hyödyntää juuri nyt esimerkiksi Ops -työssä.
Jälleen
kerran on tutkimuksin todistettu, että tuottavuus paranee, kun työntekijät
pääsevät itse kokeilemalla kehittämään toimintatapoja. Tampereella
hammashoitoa on kehitetty osallistamalla työntekijät. Samaa mallia on
kokeiltu myös kotihoidossa ja rakennusvalvonnassa. Miksi sama ei toimisi
opetustoimessa ja kouluissa?
Rahalle ja rakenteille on löydyttävä erilaisia ratkaisuja ja siksi juuri asenne on ratkaiseva.
Miten kohtaamme vaikeita tai epämukavuusalueemme asioita ja käännämme ne yhteiseksi voitoksi.
Tässä muutamia mietteitä, mielipiteet ovat omiani :)
Terhi Nissinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti